Julkaisin uuden lyhytelokuvan

Uuden lyhytelokuvani ensi-ilta oli Youtubessa perjantaina illalla 20.09.2019. Se käsittelee kotikulmiani ydinkaupungilla kotikaupungissani Turussa. Myös paljon kohua aiheuttanut meidän vasemmistoliiton vastustama toriparkki-hankkeen työmaakoneetkin hakkaa pariin otteeseen videolla ajaen torikauppiaat ahtaalle, kun niinkin tärkeä ja merkittävä kulttuurihistoriallinen perintökohde, kuin Turun kauppatori revittiin ensin auki arkeologisten kaivausten alkaessa ja lopulta toriparkin työmaata varten.

Valitsin videon taustamusiikiksi klassista musiikkia, Turku kun omaa hienon keski-aikais-historian, valitsin 1600 – luvulta Pachebelin Canon -sovituksen D-duurista videon taustamusiikiksi.

Kannattaa tsekata Turku-ajankuvaa esittelevä videoni. Kommentoikaa ja pitäkää, tai älkää pitäkö, mutta palautetta olisi hienoa saada!

Suora Youtube-linkki videooni löytyy ”Oma Tuotantoni” -sivulta tästä blogista. Upotan videon myös tähän postaukseen.

 

Mainokset

Monthy Pythonin ”Brianin elämä” (Monthy Python’s Life of Brian)

Yle Teema esitti lauantaina 21.09.2019 myöhäis-illassa Yle Kino –sarjassa Monthy Pythonin ajattoman klassikkokomedian “Life of Brian”. Näin kyseisen elokuvan ensimmäisen kerran ylä-aste –ikäisenä, mutta Monthy Python –huumoriryhmän tuotanto on auennut itselleni uudella tavalla aikuisemmalla iällä, kun elämänkokemusta, kielitaitoa ja viisautta on tullut lisää. Lisäksi kyseenalaistaessani kaiken, ja puhuttujen kielien ystävänä itsekin jonkin verran tekstikäännöksiä tehneenä ystävänäni Cambridge English Dictionary, Monthy Python –tuotanto on täyttä kultaa.

Nyt vuonna 2019:kin löytyisi kysyntää Python-ryhmän perustamalle tuotanto-yhtiö HandMade Films –kaltaiselle tuotantoyhtiölle elokuva ja –televisiobisneksessä. Kotimainen vastine ehkä voisi kuvitella olevan jokin Kummeli-ryhmän tuotanto, mikä vastaa britti-esikuvaansa. Kummeli-poppoo paikkaa aukkoa jossain määrin ainakin alkupään tuotannollaan, ja elokuvillaan täällä meillä Suomessa.

Montaasista sotaelokuvien historian saatossa

Katsoin tänään 16.09.2019 148 minuuttia pitkän John Woon sota-toiminta-draama-elokuvan ”Battle of Red Cliff” vuodelta 2009 aloittaen loppu-iltapäivästä ja päättäen sen lopputeksteihin noin kello 19:00 aikoihin.

Elokuvassa kuvataan Kiinaa viime vuosituhannen alkumetreillä vuonna 208. Aloin kaivamaan massiivisista ja tyylikkäistä sotakohtauksista nauttiessani montaasin historiaa nimenomaan massa-joukko-toiminta/taistelu/sota-kohtauksissa.

Juuret tässäkin juontaa Venäjälle, tai oikeastaan Neuvostoliittoon ja ihan mykkäfilmi-aikakaudella 1900-luvun alkupuoliskolle. Löysin pienen kaivamisen jälkeen Wikipedia-artikkelin 1925 valmistuneesta Sergei Einesteinin elokuvasta Panssarilaiva Potemkin. En tiedä, onko filmiä digitaalisoitu nykysukupolville, tai kuinka helposti tai vaikeasti se on saatavilla, jos on digitaalisoitu, mutta kiinnostaisi nähdä kyseinen elokuva.

Yle Teemalta joskus muistan katsoneeni Nykyaikaisen elokuvan historian käännekohdista kertovia dokumentteja, niin jossain vaiheessa massiiviset joukkotaistelu-kohtaukset olivat laajoja ja pitkiä otoksia, en tiedä onko Neuvostoliitossa kuollut ja Venäjän Keisarikunnassa 1800-luvulla sytynyt Sergei Einestein sitten esittäessän valkokankaalla ensimmäisen kerran montaasi-menetelmän, kuinka kauan siitä on kestänyt, että kyseinen menetelmä on levinnyt. En tiedä, ketä Amerikassa elokuvia tehnyt ohjaaja on tehnyt Los Angelesin suunnassa läpimurto-sota-elokuvan, jossa se esiteltiin ensimmäisen kerran Yhdysvaltalaisille.

Itämaisista miekkailulajeista ja kamppailuljaieista tuttua koreografiaa näyttelijöiden suorituksissa on käytetty pitkään, mm. George Lucas, mutta John Woo Kiinalais-syntysyinenä ohjaajana käyttää elokuvassaan ”Battle of Red Cliff” äärimmäisen paljon yksityiskohtaista taistelukuvaa, jossa on esillä nimenomaan itämaiset miekkailulajit. Viihdyttävä elokuva.

Aki Kaurismäen elokuvat

Kyllä sinne lähtee jotain elokvuia jotain edellisiä Mato Valtosen ja Leningrad Comvoysin sen jälkeen vinan juontia tehneet, että pienestäkin Voi ponnistaa: Itsekin yritän varhaiskasvatukseen lapsien kanssa työkentelmään, kun ei ole mitään validia rikoshistoriaatähän asti, niin teen videoita, ja kuvataide yleisesti, lapset pitää sormiväreistä, niitä juuri tilasin ja kaupungin mä teen ”vittu” ne koskaan tee mitään, ni punavihreä-tausta on tässä olelliisinta, kun ”vihreä” oli loppu lapsen suusta. Kai se sitten oli loppu.

 

The Grimm Brothers (2005)

Kesällä taas aikaa kulunut tolkuttomasti nettiin päivisin tottakai, mutta läpi yöt myös. Eilen päätin pitää nettivapaan illan, ja rentouduin elokuvien katselun merkeissä.

Katsoin eilen kolme elokuvaa. Ne olivat Boulevard Salvation, Killer Elite, ja The Grimm Brothers.

Elokuvassa on hauskasti viittaukset Punahilkkaan ja Hannu ja Kerttu -satuihin kirotussa metsässä, johon aikansa kuuluisuuden Grimmin veljeket saavat toimeksiannon ensin toimittuaan huijareina ja ansaitakseen rahaa tarinoimalla kauhusatuja ja järjestäkseen ”pelastuksen” paikallisille kylän asukkaille.

Muistan ala-asteelta, kun luokanvalvojanani toimi jo edesmennyt koulun rehtori sen lisäksi, että välillä itsekin kertoi kummitustarinoita, luki meille ala-asteikäisille nimenomaan näitä Grimmin satuja. Kerran pääsin itsekin satusedän rooliin luokan eteen, kun lukutaitoni oli luokkani parhaimpia, kun oppisin lukemaan reilusti ennen ensimmäisen vuosiluokan alkamista. Lisäksi minulla oli teatteri-harrastus niihin aikoihin. Näyttelin tosiaan lapsi-ja -nuorisoteatterissa. Ala-asteella sain ensikosketuksen Grimmin satujen maailmaan, ja pidin jo silloin niistä.

Elokuva on ihan mielekäs kuvaus veljesten kuuluisuuden-huuruisesta tarinointimatkasta, ja elokuvan värimaailma on sopiva ajan henkeen nähden. Siis sen ajan, mitä elokuva kuvaa, kun Grimmin veljekset vaikuttivat 1800-luvulla.

Elokuvassa on viittauksia myös Punahilkka, sekä Hannu ja Kerttu –satuihin, vaikka ne ei olekaan Grimmin veljesten kirjoittamia, tosin nekin klassikoita, varmaan ne ovat jo olleet monen sukupolven ajan lähinnä kansanperinnetarinoita.

Metsä, johon katoaa kylän lapsia, pieniä tyttöjä, kirous ratkeaa lopulta, kun Will Grimm, perheen ”sekopäisempänä” toisen veljen toimesta pidetty tarinaseppo keksii, että lapset ovat 12 kryptassa haudattuna, ja loitsulla siepatut pienokaiset heräävät henkiin taas, ja kylässä alkaa juhlat.

Muutaman kerran on satu-veljes-duolla pää pölkyllä, teloitus ja kuolemantuomio langetettuna, mutta kuitenkin supliikilla otteellaan he yleensä niistä selviävät. Ranskalaiset uskovat, että he ovat edelleen huijareita, mutta yllättäen kirotun metsän taiassa tarina muuttuu todeksi.

 

Kolme elokuvasävelmää, joita ei kuule radiosta nykyisin

Kuuntelen pääasiassa Yleisradion Radio Suomea aina silloin, kun kuuntelen radiota. Muutamia kertoja vuodessa Radio Suomi lähettää Kadonneiden levyjen metsästäjät -ohjelman paikalla yleensä sunnuntaisin ”Elokuvasävelmien ilta” -nimisen ohjelman, johon kuulijat voivat lähettää omia toiveitaan.

Olen nyt jonkun vuoden kuunellut sekä kadiksia, että elokuvasävelmien iltaa, ja olen pistänyt merkill, että pystyisin nimeämään ainakin kolme klassista ja kuuluisaa elokuvasävelmää, joita nykyisin tomittajat eivät poimi mielellään lähetykseen esitettäväksi soittolistassa.

Aloin pohtimaan viimeksi tänään tätä asiaa, kun linja-autossa hyvän päivän tuttuni kanssa juteltiin Teeman tänä kesänä lähettämistä länkkäreistä ja tuli Marlon Brando -puheeksi, ja tuttuni heitti, että Brando ei olisi näytellyt hänen musitaakseen Western -filmeissä. Sanoin, että ei ole tainnut juuri esiintyä, paitsi ainakin ”Missouri” -elokuvassa, jonka Yle Teema lähetti eilen 10.8.2019 myöhäisillassa yhdeksästä eteenpäin.

Tuli juttua muista Western-roolinäyttelijöistä, niin totesin, että en ole mikään kovinkaan fanaattinen Italo-Westernien ystävä, ja yhdistin Clint Eastwoodin niihin profiloituneena ja mitä tulee soundtrackiin, niin mainitsin Enrico Morriconen.

Enrico Morriconen onko se Hyvät, Paha, ja Rumat -elokuvassa se klassinen elokuvasävelmä, johon mies aina yhdistetään, ja jota aina toivotaan elokuvasävelmien illassa? Toinen on Nino Rotan Kummisetä -teema Godfather’s waltz, vaikkakin on kyseisessä soundtrack-toivelähetyksessä soitettu Nino Rotan tuotantoa, jonka hän on säveltänyt Fellinin elokuviin. Kolmas klassinen sävelmä, joka muistui mieleeni, on elokuvasta ”Love Story” -tunnusmusiikki.

En ole erityisen suuri romanttisten elokuvien ystävä, vaikka draamoista pidänkin, mutta olen nähnyt kerran Love Storyn, ja pidin sitä ihan hyvänä elokuvana, vaikka siinä rakkaustarina onkin pääteemana. En muista elokuvan julkaisuvuotta tai suomennosta, millä nimellä sitä on esitetty täällä kotimaassamme Suomessa, enkä muista teeman säveltäjän nimeä, vaikka olen joskus lainannut kirjastosta nuotit kyseiseen teemapalaan sovitettuna klassiselle kitaralle. Kappale menee E-mollista ja on siitä tehty käännöstekstikin käsittääkseni suomeksikin, mutta artistia, joka esitti sen, ei muistu mieleeni.

Youtube-kanavallanihan olen julkaissut Nino Rotan -Kummisetä -teeman klassiselle kitaralle sovitettuna, joskin videon otsikossa on pieni virhe: Youtube-kanavallani lukee otsikossa ”Godfather There”, vaikka siinä pitäisi lukea ”Godfather Theme”, kun kirjoitin Android-tabletillani videon jakovaiheessa tekstin, ja siinä oli silloin jokin automaattikirjoitus-korjaustoiminto päällä, enkä havainnut kirjoitus-vihrettä vasta sitten, kun olin julkaissut videon, enkä ole viitsinyt korjata ainakaan toistaiseksi sitä.

Kliffaa hei!

”Suomen kansallisaarre Vesa-Matti Loiri”, kuten mainostelevisio kolmonen tituleeraa ja mainostaa Speden elokuvia, joita se esittää tänä kesänä maikkarilla, näyttäytyi eilen sunnuntaina 29.07.2019 Speden kreisikomediassa Auvo-roolinsa kautta sai aika ajoin hymähtelemään ja se olikin parempi, mitä muistelin sen olevan, joskin näin sen edellisen kerran joskus lapsuusvuosinani.

Auvo on esiintynyt myös C-kasetilla, jonka muistan omistaneeni joskus lapsena, mutta kasetti on jo hävinnyt. Veskun kieli on ihan mielekkään kuuloista, ja sopii Auvo-roolihahmoon, kuin voi kaurapuuroon.

Mänttien TV-asemaa ei elokuvassa näkynyt, mutta paikoini ihan mukiinmenevää komedian ainesta, kuten aiemminkin olen todennut tässä blogissa, että Spede tosiaan teki kansantajuisia elokuvia, joskaan Auvo ei ole Speden parhaimmistoa, vaikka Vesku lukeutuikin Speden luottomiehiin, mitä tulee roolituksiin.

En ajatellut katsoa uusiksi vähään aikaan, jos taas pitäisi noin 15 vuoden tauon, ja palaisi taas stadin slangin pariin Kultin ja Auvon seikkailuun sitten uudelleen?

Loirin edesottamuksia Subilla (Jussi Pussi)

Maikkari esittää nyt tämän kesän 2019 aikana Vesa-Matti Loirin edesottamuksia elokuvaroolien osalta Sub Tv:llä, ja eilen 30.6.2019 esitysvuorossa oli Jussi Pussi illalla.

Vaikka olen perehtynyt Filmituotanto Spede Pasasen tuotantoon melko syvällisesti, ei aivan heti muistunut Jussi Pussi mieleen, vaikka senkin olen nähnyt joskus aiemmin.

Elokuvan valmistumisvuosi on 1970, ja en tiedä, onko mitenkään uraa uurtavaa siihen aikaan, että ajoittain hauska elokuva saatiin tehtyä niin, että alkutekstien jälkeen kuluu melko pitkä aika, ennen kuin ensimmäinen vuorosana-repliikki tulee näyttelijän suusta.

Muistan joskus Neil Hardwickin muistelleen ”Tankki Täyteen” sarjaa, että sarja olisi jopa jäänyt tekemättä mahdollisesti 80-luvulla, kun televisiopomot eivät pitäneet käsikirjoituksesta, kun ensimmäisen repliikin kuulumiseen avaustekstien jälkeen kului niin pitkän aikaa. Kuitenkin sarja on 80-luvun TV-klassikko siinä missä Reinikainenkin.

Jussi Pussi esittää Loirin naisten miehenä, joka seikkailee opiskelijapiireissä, mutta viettää enemmän aikaa naismaailmassa, mitä luentosalissa. Oman äänen jääminen ulos vaalipäivänä, kun Veskun roolihahmo unohtaa äänestää, kun tämä on asetettuna eduskuntaan ehdolle, niin siitäkin on saatu hauskahkoa huumoria elokuvaan. Seuraava kohtaus huipentaa hymyn kareen suun pielille, kun Vesku myy vatkainta ovelta ovelle.

Olen aiemminkin todennut sen tässä blogissa, että Vesa-Matti Loiri on varmaan Suomen tunnetuin elossa oleva näyttelijälegenda, ja mies on todella lahjakas ja monipuolinen.

Pidän Duunareista, mutta en ”Duunari-elokuva” Varasto 2:sta

Taru Mäkelän elokuvaa ”Varasto 2” juhlistetaan Blu-Ray:n kannessa ”Suomi nousuun – Duunarielokuva”, mutta kuitenkin kesken yhteiskuntatieteet jättänyt miespäänäyttelijä ajautuu yhdessä Aku Hirviniemen kanssa tekemään pimeää viinabisnestä Viron viinarallin merkeissä elokuvan edetessä ensin saatuaan potkut maalikaupasta, ja haettuaan töitä tovin päätykin yhdessä Hirviniemen kanssa perustamaan rakennus/korjausfirman, vaikka kummallakin on pelkkä tuulen huuhtoma perse taustalla, mitä tulee remonttihommiin tai yrityksen pyörittämiseen.

Vesa Vierikon roolihahmolta varastetut asiakaskontaktit saavat kaksikon alkuun, mutta lopulta viinantrokaus-teema Virosta baaritutuille ei täytä rikos-elokuvagenren mittapuuta, vaan jää vajaaksi. Solar Filmsin ”Rööperi” tuli teattereihin alalauseella ”Rikollisen hyvä elokuva”, ja Rööperi on hyvä rikos-genreen sijoittuva kotimainen teemana viinan trokaus.

Positiivinen väläys Varasto 2-elokuvassa on pääosan perheen teini-ikäinen tytär roolisuorituksellaan (Emilia Karilampi), joka elää elämän kriittistä vaihetta. ”Jessica” roolihahmo keksii Kari-Pekka Toivosen näyttelemän ”Rousku”-hahmon viinavaraston perheen kerrostalohuoneiston kellarissa, ja trokaa itsekin sieltä varastetuilla pulloilla ala-ikäisille.

Toivosen näyttelemässä Rousku-hahmossa on tyttärestään välittämisen ote ajoittain havaittavissa, mutta tämä elokuva jää ihmisestä kovin etäälle.

Ei itseäni kuitenkaan harmita, että tämä tuli hankituksi. Ensimmäinen ”Varasto” -elokuvakaan ollut mikään erityinen, mutta se oli parempi, mitä tämä jatko-osa.

Solo: Star Was Story – Ihan näyttävä elokuva

Vuonna 2018 julkaistu Star Was Story -elokuva on visuaalisesti näyttävä, ja ihan hienoja yksittäiskohtauksia sisältävä elokuva, mutta tarina ei tarjoa juuri mitään ennalta-arvaamatonta.

En ole koskaan ollut erityisen suuri Star Wars -fanaatikko, vaikka olen nähnyt kaikki sarjan elokuvat useammin, kuin kerran. Tässä elokuvassa Han Solo kohtaa alkumetreillä Joonas Suotamon näyttelemän Chewbacca -hahmon, jonka kanssa tämä liittoutuu paetessaan ensin orjana olleena varmalta kuolemalta. Harmi vain, kun suomen kansalaisella Suotamolla ei ole yhtään ainutta selkokielistä repliikkiä, eikä hän pääse tietenkään näyttämään omia kasvojaan valkokankaalla.

Alden Ehrenreichin näyttelemän Han Solon nuoruutensa rakkaus päätyy lopussa pimeän puolen liittolaiseksi Darth Maulin esityksestä. Darth Maul esiintyy ensimmäisen kerran Star Wars -elokuvissa ensimmäisessä episodissa ”Phantom Menance” (Ray Park.)
Rikollissyndikaatit värväävät orjia, ja resursseja ja hallitsevat, mutta Han Solo odotetusti pelastaa yhteisön, josta muodostuukin liittolaisia. Yhteisön johtohahmo toteaa sodan vasta olevan alussa.

Elokuvan parhaita kohtauksia on, kun droidit kapinoivat orjuutta vastaan, ja suorittavat joukkopakoa, kun Han Solo, Chewbacca, ja Beckett (Woody Harrelson), lainsuojattomat, ovat ryöstöretkellä, ja Han Solo lopulta pääsee toteuttamaan unelmansa päästessään näyttämään taitonsa pilottina, elokuvassa on myös viittaus hänen repliikissään, että hänen isänsäkin toive-ammatti oli lentäjä, mutta he eivät ole kovinkaan hyvissä väleissä.
Nais-droidi R-3 kokee tylyn lopun, mutta hänen komponenttejaan tarvitaan elokuvan loppupuolella hänen laajan nagivointitaitonsa ansiosta.

Conclusion tästä elokuvasta on, että ihan tosiaan visuaalisesti näyttävä pätkä, ja ajoittain kohtauksissa on yksityiskohtaisesti hienoa esitystä tarjolla.